6.8.2014

Hei rakkaat

Mietin jo, että antaisin blogini olla. Jättäisin sen muistoksi kurjasta menneisyydestä. En tiedä kuitenkaan voinko sittenkään hylätä tätä.

Kesäni on ollut mahtava, en ole koskaan ollut näin vapaa. Huomaan pienen epävakauteni siinä, että tuntuu, että tarvitsen miehen vierelleni kokoajan. Kaverini sanoi aika hyvin "sä vaihdat miestä joka viikko, et ehi ees tykätä niistä kaikista. Tykkäät vaan siitä tunteesta, et susta välitetään". En edellenkään pysty sitoutumaan kunnolla, mutten osaa olla yksin.

Syömishäiriö tuntuu nyt olevan niin toissijainen asia, kun on kaikkea ihanaa mitä voi tehdä, vaikka en voi väittää ettei mikään siihen viittaava koskaan pyörisi päässä. Nyt vaan osaan työntää ne ajatukset pois.

Tämä oli tämmöinen nopea päivitys, mutta lähinnä oli tarkoitus tulla kysymään, haluatteko kuulla musta vielä (:?

20.5.2014

Oon onnellinen (:

Eikä mulla oo ollu nyt mitään suunnattomia ongelmia syömisenkään kaa, oon vaan niin ilonen jotenkin kaikesta. En viitsi vielä kertoa mitään syitä mutta ehkä joku päivä c:



Ihanaaaa kesää <3

10.5.2014

Video - syömishäiriöt




Tän tekemiseen meni kauheesti aikaa, kun en oo tosiaan mikään tekniikan ihmelapsi :,D. Vähän nyt jälkeenpäin kun kuuntelin niin tajusin etten visiin hirveesti onnistunut tota ääntäkään muuttamaan, vaikka piti yrittää olla kokonaan tunnistamaton. No jos joku luulee nyt mut bustanneensa niin ois tosi kiva jos tosiaan vaikka Kikissä tulisit juttelemaan, jos välttämättä haluat. Mutta ehkäpä mun tutut et lue tälläisiä blogeja.

Niin ja tuli vähän pidempi kun piti ja kirjoitusvirheitäkin pari ja sitten viellä päälle mun sönkötys. Että semmosta c:

3.5.2014

3:

Hirveä koeryysis :(, ihan kauheeta miten aika menee! Mun piti jo viime viikolla päivitellä. Aattelin että tän hiljaisuuden takia saatte pyytää multa mitä vaan postausta ja lupaan toteuttaa jotain niistä, jotka ei oo ihan mahottomia (:. Eli tämän postauksen kommentteihin toiveita.


P.s voin yrittää tulla tekemään jo huomenna jonkun, mutten uskalla luvata mitään. Olette rakkaita, vaikka olenkin välillä aika huono bloggaaja (vai kirjoitetaanko se blogaaja?)

6.4.2014

Kaikki tai ei mitään

Mä jään oikeesti koukkuun kaikkeen mihin nyt vaan ikinä voi jäädä.  En oo koskaan käyttäny kauheesti alkoholia, mutta nyt lähiviikkoina sit muutamaan otteeseen. Oon ajatellu viimeset viikot melkein joka päivä, kuinka paljon mun vaan tekis mieli juoda. Sitten kun juon haluun vaan lisää ja lisää. Oon välillä käyny hipelöimässä porukoitten pulloja (kun ei ne kuitenkaan niitä ite juo, niin miksei?) Ja oonhan mä pari kertaa ennenki vetäny niitä viinoja sieltä yksin salaa. En kuitenkaan tahtois tehä tästäkin ongelmaa. Ei mun alkoholin käyttö nyt vielä oo määrällisesti mitenkää huolestuttavaa, mutta ajattelen sitä ihan liikaa...

Sama liikunnan kanssa. En mä osaa mennä mitään kivoja pikku parin kilsan lenkkejä. Yks päivä menin lähemmäs 25km. Liikuntariippuvuutta sinänsä kyllä rajottaa se, että liikunta on aika perseestä.

Haluisin ihan hirveesti kokeilla pilven polttelua, mutta arvatkaa vaan oonko mä siihenkin sitten ihan ääriään myöten koukussa. Mihinkään "oikeisiin huumeisiin" mulla ei oo tällä hetkellä suurempaa innostusta, mutta varmaan heti kun kokeilisin, olisin kovaa vauhtia menossa kohti pahaa ongelmakäyttöä. Tuskin mä osaisin käyttää yhtään mitään joskus satunnaisesti viihdekäytössä.

Shoppailussa en tunne rajoja vaan haluan tilata hirveitä määriä materiaa, joka pitää tietenkin salata. "Joo siis en mä paljon mitään, pari paitaa".  Kas kummaa kuukaudessa parissa mennyt tonni, "enkä oo ees ostanut mitään...". Tavara vaan tuo sellaista tietyn laista iloa. Materia ei hylkää, niinkun ihmiset tekee. Kuitenkin kaikki kaupasta mukaan tarttuneet tai nettikaupoista tilatut asiat menettää jo heti kotona kiinnostuksensa. Voi olla että mulla on muutama paketti lattialla tilauksia, jotka oon just hakenu postista, eikä mulla oo mitään kiinnostusta ees avata paketteja. En kuitenkaan palauta niitä.

Mulla ei ole kohtuutta. Kaikki vedetään ihan yli tai sitten ei yhtään. En tunne mitään kultaisia keskitietä vaan ainoot vaihtoehdot on kaikki tai ei mitään. Miten mä opettelen kohtuuden elämässä? Kun ei mikään "ihan vähän" tai "normaali" tuo mulle mitään iloa.

Tähän loppuun vielä yksi tosi ihana kuva, minkä eräs blogini lukija piirsi minusta. Kiitos, piristi paljon (:!



(Näkyykö tää kuva, kun laitoin padilla ja oli vähän ongelmia? Jos ei niin tuun myöhemmin koneella laittamaan)



(Anteeksi kun kesti kuvan laittamisessa, mutta tulen päivittelemään sitten kunnolla toivottavasti pari päivän sisään kun c:)

4.4.2014

Pöö

Oon ollu vähän hiljainen, enkä oikein vastannut kommentteihinkaan :(. En oo lopettamassa blogia, mulla on vaan ollut hirveesti ajateltavaa.

Nyt on mennyt jossain mittapuussa selkeästi paremmin. Oon syönyt säännöllisemmin ja terveellisemmin. Pystyin tänään ensimmäistä kertaa piiitkään aikaan käyttämään farkkuja (jos se että  mun reidet näyttää niissä lihavalta häiritsee muita, sen ei pitäisi olla mun ongelma. Enhän mä nää sitä itse, jos en katso peiliin). Tosi ahdistavia ja alakuloisia jaksoja on kuitenkin ollut enemmän kun yleensä :(

Tahdon kiittää erästä ihan tajuttoman ihanaa ihmistä, joka kyllä tunnistaa itsensä tästä jos lukee. Ainoa kelle oon voinut nyt puhua. Toivottavasti nähdään kesällä! Olet ihan älyttömän tärkeä.

Kaverin äiti syyllistää mua kai sen ongelmista, mutten pysty ottamaan vastuuta edes itsestäni, miten muista? "Sun pitää näyttää hyvää esimerkkiä". Tuen ja kuuntelen, mutten pysty ottamaan vastuuta kenestäkään. Mutten saa sanoa mitään.

Mua on joka tapauksessa pelottanut tulla tänne blogiin. En tiedä miksi, mutta mua pelotti. On sitä tyhmempiäkin juttuja elämässä tullut pelättyä, mutta on se silti vähän outoa. En pystynyt kirjoittamaan osoitetta hakukenttään. Pelkäsin ehkä että mut on hylätty, tai sitten että ei ole ja joko kommenteissa tulee vastaan niitä liian ihania, mitä en ansaitse. Tuntuu kuin pettäisin kaikki ihanat ihmiset jokaisella kirjoituksella. Jos on mennyt huonosti, niin petän sukeltamalla syvemmälle sairauteen, jos on mennyt terveemmin, petän ne jotka haluavat minun laihtuvan.

Mulla ei ole mitään asiaa juuri nyt. Halusin vaan tulla kertomaan, että olen palannut toivottavasti taas päivittelemään aktiivisemmin. Kiitos kaikki jotka ootte odottanut mua täällä, merkitsee paljon! Uskon, että olen nyt taas valmis jakamaan elämäni täällä (:. Ehkä jo viikonloppuna jotain kuva rikkaampaa

Vähän tuli sekavia lauseita.

25.1.2014

Me elämme vain kerran

Mulla on oikeasti maailman ihanimmat lukijat :(<3, ihan itku silmässä luen äskösen postauksen kommentteja! Oon suurinpiirtein kunnossa, jotenkin nyt on vaan ollu ihan ihmeen paha olo, josta en oikein uskalla puhua kellekkään. En tiedä johtuuko tää vähäisestä unesta, koulustressistä, ihmissuhteista, oman pääni sisäisistä ongelmista vaiko niistä kaikista. Joka tapauksessa mulla on niin paha olo, että itkettää. Oon kovasti koittanut miettiä voisinko puhua jollekkin, mutta jotenkin en uskalla. Kovasti oon yrittäny näyttää reippaalta ja yrittänyt hoitaa kaikki keskustelut viesteillä, koska niissä voin spämmätä hymäreitä siihen malliin, että voisi luulla mun olevan onnellisesti vähän pilvessä.

Oon lintsannut, mutta yrittäny lukea kokeisiin. Lukeminen ei onnistu, ja muutamat sivut ovat täynnä märkiä länttejä kyynelistä. Tuntuu niin itsekkäältä tuntea näin, sekin voi olla syy miksen oikeasti uskalla oikein jutella edes henkilöille jotka tietävät mun vammailuista.

Onko mun hyvinvointivaltiossa asuvan pinnallisen teiniprinsessan tosiaan oikeus miettiä, mitä tuntuisi, jos ei enää tuntisi eikä olisikaan. Oon puhunut puhelimessa monen kanssa, jolle oon meinannut avata suuni, mutta sitten mietin, että mitä mä muka sanon. "Mua ahdistaa niin paljon että oksennan, en edes tahallisesti, lähinnä haluan oksentaa ajatukseni". Sitten se kysyisi "Aijaa voi ei miksi". Mitä mä vastaisin tohon? Mä tiedän yleensä mitä tunnen, mutten miksi. Ehkä ahdistus on tätä ikää ja menee ohi kun pääsen turhasta angstivaiheesta yli. Äitikin sanoo, ettei tämän ikäisellä ole oikeita ongelmia. Itse mä niitä väännän.

Mutta, en mä itseni tapa. Se olisi väärin niitä ihmisiä kohtaan joitten elämään jollain tavalla kuulun. Olen tytär, sisko, oppilas, kaveri, luokkakaveri, lapsenlapsi, kummityttö, tuttu, lapsenvahti, naapuri... Vaikka sitä ei aina tajua, kuolema koskettaa montaa ihmistä. Voi olla, ettei naapurin kuolema olisi se elämän suurin kriisi, mutta kyllä kuolema aina aiheuttaa ahdistusta, se pelottaa ihmisiä, niin myös minua.

Teille olen ehkä bloggaaja, ventovieras teini, joka luulee olevansa jotenkin erityisenkin pohdiskeleva. Te olette minulle lukijoita, kavereita, sielunsiskoja, kommentoijia, tukijoita, kikkailijoita, läheisiä, kaukaisia... Se riippuu siitä haluatteko lähestyä (:. Ja vaikka olisin teille vain yksi turha bloggaaja, viimeisimmät kommentit koskettivat minua niin paljon, että harva teistä on minulle pelkkä lukija.

Kaiken lisäksi te jotka mietitte, että onko terveys jo sanonut hyvästit. Ei ole. Ei minusta näin vaan päästä eroon, toivoa on niin kauan kun henki pihisee!




6.1.2014

Terveellinen ja vähäkalorinen herkku

Olen ihan liikuttunut kun kommenttiboksiin oli tullut pari kommenttia, missä minä olen. Meinasin väsymyksen turvin tulla vasta loppuviikosta postailemaan, mutta noiden kommenttien takia oli ihan pakko tulla jo nyt!

Olen vähän jo rikkonut shoppailukieltoa, mutten pahasti. Sekä löytänyt tosi paljon kaikkia ihania vähäkalorisia (minulle) uusia ruokia ja herkkuja kaupasta. Voisin joskus koota niitä johonkin postaukseen, jos ketään kiinnostaa (:

Joululoman olen oikeastaan vain viettänyt sängyn nurkassa, nähnyt vähän kavereita ja nukkunut, paljon! Huomenna pitäisi sitten taas raahautua koulupenkille. Ja mitään kouluhommia en kyllä saaut tänäänkään aikaiseksi, vaikka piti...

No nyt ajattelin kuitenkin jakaa teille ihanan ja herkullisen ja ennen kaikkea myös tosi nopean ja täyttävän herkun/ruoan.


SYÖMISHÄIRIÖISEN LETTU:
(ainakin tässä tapauksessa X,D)


TARVITSET: (yhdelle)
-1 ruokalusikallisen hera-proteiinijauhetta
-1 ruokalusikallisen viiliä
-2 munan valkuaista
(+esim. kanelia ja marjoja/pilttiä)

KCAL: 67
(+marjat)

Tässä on tuo ohje normaalina, mutta teimme tämän kahdelle (eli kaikki vain tuplaksi)  (mutta jos teet ohjeen mukaan yhdelle suosittelen siinä kohtaa jo pienempää pannua).

Voit myös puolittaa ohjeen ja saat vähän pienemmän letun.
näin ollen olisi:

KCAL: 33,5(+marjat)




-Sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään ja kaada pannulle (paitsi jos haluat myös marjoja, ei vielä niitä)

Tältä se näytti pannulla

-Paista melko alhaisella lämmöllä (kannattaa ehkä esim. teelusikan kärjellinen tipauttaa öljyä ettei pala kiinni ja levittää sitä jollain ympäri pannua).

-Kun se alkaa kovettua, työnnä lastaa varovasti välillä reunojen alle, ettei se jämähdä kiinni. Kun lettu on jo melko kova (rakenne vähän munakkaan tyylinen) asettele sen päälle marjoja ja kieritä se pannun päällä varovasti rullalle tai sitten pidä letun mallisena ja kippaa lautaselle (:



-Jos teit ensimmäisen ohjeen tuplana (eli 4rkl viiliä jne) leikkaa rulla varovasti levyllä kahtia.

Valmis 67kcal letturulla

-Valmis pala näyttää suurinpiirtein tältä.



-Lopuksi voit asetella lautasen kauniisti ja koristella vaikka vielä samoilla marjoilla joita sisältä löytyy (:.
-Mansikoidenkin jälkeen kaloreita on reilu 70.



Hyvää oli, ensi kerralla voisi tosin koittaa laittaa makeutustapletin sekaan (:

P.s.s. Löysimme ensin saman tyylisen ohjeen jostain ruokablogista, mutta meillä ei ollut kaikkia aineksia, joten sovelsimme vähän ja silti tuli näinkin hyvää (:

P.s.s ohjeessa oli aluksi virhe. Tämän siitä saa kun väsyneenä kirjoittaa. Nyt on oikein (:

1.1.2014

Vuosi 2013

Vuosi vaihtui vajaa 15h sitten siitä, kun kirjoitan tätä lausetta. Myös ABC- dieetti alkoi nyt (voin kertoa lisää, myöhemmin). Keräilin koneen syövereistä kuvia viime vuodesta. Hyvästelen sen samalla.


Aloitin blogini pitämisen alkuvuodesta. Nyt kun selailen vanhoja postauksiani, voin ehkä sanoa olevani edes hiukan kehittynyt blogaajana. Ensimmäisessä postauksessani ilmoitin, että nyt saa kilot taas kerran lähteä ja piste ja otin kuvan vaa`astani :,). Aluksi kirjoitin melko tiuhaan, mutta lyhyitä kuulumis /mitä olen syönyt postauksia.

Blogini


minä
Aluksi kuvailin melko paljon itseäni. Mutta nyt syksyllä kun kroppa ei ole kauheasti muuttunut, se ei ole tuntunut niin kivalta. Toivottavasti se lähtee taas positiiviseen muutokseen, niin ehkä saan taas mielihyvää kuvien ottamisesta. 



Koulu oli melko rankkaa. Valvoin todella paljon, ja huonoimpina öinä ehdin nukkua n. tunnin. Se näkyi etenkin syksyllä siinä, etten jaksanut tehdä mitään. Halusin vain käpertyä sängyn nurkkaan. Voimat olivat aivan poissa.


Nukahtelin lattialle, vessaan ja välillä torkahdin tunnille. Vaikka joskus olisinkin päässyt aikaisemmin nukkumaan, en vain osannut nukahtaa.


Amelialta sain onneksi melatoniineja, jotka auttoivat yllättävän hyvin. Eivät ne mitenkään pakottaneet uneen, vaan tekivät ennemmin väsyneeksi. Minulla ne ainakin vielä toimivat tosi hyvin ja nukahdan usein jo puolen tunnin sisään niiden ansiosta.
           Kuvassa näkyvä isompi tabletti on nesteepoitaja, joita aloin myös käyttää. Aluksi ne toimivat melko hyvin, mutta nyt kun olen napsinut niitä teiluja yliannostuksia usein tuntuu, että teho on heikentynyt.


Myös teeaddiktoiduin. Löysin kaikki ihanat uudet jälkiruokateet ja punnitse & säästä kaupan teet. Nom<3



Söin välillä vääriä ruokia. Joista mehujää nyt ei ehkä ole kaikkein pahin. Vaikka sisältääkin suurinpiirtein pelkkää sokeria ja väriaineta...


Yhdessä kohtaa minulla oli todella kova porkkana-addiktio (kirjoitan sanan nyt varmaan aivan väärin). Kesällä oli myös vielä pahempi läkeroladdiktio. Askeja meni 1-3 päivässä. Ja ne oli aivan pakko saada!



Spriteä tuli juotua melko paljon. Välillä myös fun lightiä, jaffaa ja muita light juomia. Eivät ne kuitenkaan koskaan voi voittaa teetä!
Löysin myös light pillimehuja. Nämä ovat kyllä tosi hyviä!

Vuoden aikana minulle tuli pakkomielle shoppailuun. Olen ajatellut, että tavaroiden tuoma hyvä olo tulee siitä, että ne eivät hylkää. Ihmiset voivat jättää, mutta materia pysyy "tukena". Tänä vuonna aijon vähentää huomattavasti etenkin nettitilailuja.


Demiä tuli luettua (ja demi.fi netisivua käytettyä. )


Tähän kuvaan en keksi mitään sen hienompaa sanottavaa. Kaupoissa oli viime vuonnakin paljon karkkia :,)


Joka sunnuntaiaamu, kun ei ollut muuta menoa katsoin sängynpohjalla Simpsoneita.


Joulukalenteria en katsonut kuin ensimmäiset jaksot. Olisin kovasti halunnut, mutta jotenkin en vain ehtinyt. Toivon, että vuoden 2013 Tonttu Toljanteri tulisi uusintana joku vuosi. Nyt kun Toljanteri jää eläkkeellekkin. Nyyh :(


Yhdessä kohtaa jaksoin käydä aamuisin ennen koulua lenkillä. Väsymyksen takia se vähän jäi. Olen kyllä silti sitä mieltä että, iltalenkit ovat mukavampia, vaikka onkin kiva fiilis aloittaa päivä liikunnalla.




Tein myös uudenvuodenlupauksia:-Laihdun, liikun, syön oikein. Hankin hyvän kropan.
-Vähennän huomattavasti shoppailua
-Nukun enemmän
-Opiskelen paremmin

Lopuksi haluaisin vielä kiittää eräitä henkilöitä tästä vuodesta:
Amelia:
Kiitos, että sain tutustua sinuun. Olet ollut parempi ystävä, kun voi toivoa ja perheeni lisäksi tärkein ihminen elämässäni. Alkuvuodesta muistan kun ajoimme ala-asteen pihalle ja lopulta siirryimme hengailemaan tiedät-kyllä-mihin puistoon. Välillä olimme urheilukentän laitamilla. Muistan kun kävimme shoppailemassa ja leffassa. Lenkkeilimme yhdessäkohtaa, yleensä tosin emme tehneet kovin liikunnallisia juttuja. Jos luet tätä muista että olet sanoin kuvaatmattoman tärkeä! Kiitos että olet olemassa. Kukaan ei koskaan voisi korvata sinua<3!

Kik-perhe:
Ymmärrettävistä syistä, en voi nimiänne mainita. Mutta jokainen teistä on ollut tärkeä osa vuottani ja elämääni. 


L: Olet niin herttainen pieni ihminen, jota elämä on kohdellut aivan epäreilusti. Et ole ansainnut mitään pahaa, mitä sinulle on ikinä tapahtunut! Ajattelet aina muita, kuuntelet ja ymmärrät. Olet sympaattinen ja empaattinen. Ansaitset elämääsi pelkkää hyvää elämääsi. Älä koskaan muutu<3

SO: On ollut hienoa tutustua sinuun<3! Olet hauska ja sinun kanssi jutteleminen piristää päivät, Huumorintajumme kohtaavat tosi hyvin, mitä arvostan todella paljon, koska se on melko harvinaista. Olet ihana ja ymmärtävä. Toivon että elämä tuo ympärillesi yhtä ihania ihmisiä kuin sinä olet ja että voit elää onnellisena. Älä koskaan aliarvioi kuinka upea ihminen olet!

E: Olet ollut aina tukenani. Joka kerta kun tunnen oloni kurjaksi olet laittanut viestiä tai soittanut. Olet aina lohduttanut ja kuunnellut. Kukaan ei ole ollut yhtä huolehtiva. Kiitos tuhannesti arvostan sinua enemmän kun ikinä voit uskoa<3! Toivon sinulle elämääsi vain hyviä asioita! Toivottavasti pysyt aina elämässäni!

N: Kiitos, että olet jaksanut piristää. Joka kerta kun olet avautunut minulle olen tuntenut, että minulla on joku tarkoitus<3 Vaikka olemme nähneet toisemme lähinnä facetimen ruudulta, koen että tunnet minut paremmin kuin moni IRL kavereistani. Toivottavasti saat asiat sen pojan kanssa kuntoon ja löydät elämääsi rakkautta. Ansaitset sen!

S-S: Olet kaunis ihminen sisäisesti ja ulkoisesti. Olet aina ollut todella mukava ja ihana. Sinusta on todella vaikea keksiä yhtään huonoa puolta. Olen varma, että tulevaisuudessa pääset kaikesta kamalasta irti, et ansaitse mitään pahaa elämääsi. Olet mahtava ihminen<3 Paljon voimia sinulle elämääsi!

T: Olet niin ihana ja suloinen ihminen. Et koskaan halua kellekkään mitään pahaa ja olet aina tukena. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia elämääsi. Olen varma, että kaikki vielä järjestyy. Hyville ihmisille on pakko tapahtua joskus hyviäkin asioita<3

LA:  Olet ihana ja iloinne tyttö, toivottavasti pääset eroon tästä kaikesta pahasta. Toivon myös, että läheisesi ja etenkin perheesi tukisi sinua paremmin. Tarvitset kaiken tuen mitä ikinä on saatavilla. Älä syytä itseäsi mistään, olet mahtava ihminen, kiitos kaikesta<3!

NA: Toivon että palaat takaisin joukkoomme. Olemme jutelleet yskärillä, onneksi, sillä en todellakaan tahdo menettää sinua! Olen varma, että muut ikävöivät sinua niin kuin minäkin. Olet myös upea persoona, ja toivottavasti tästä vuodesta 2014 tulee edes puoliksi niin mahtava kuin sinä!


Henkilöt ovat samassa järjestyksessä kun kik-listan chatissa (:
Kiitos teille kaikille olemassa olostanne, olette olleet parhaita asioita mitä minulle on tänä vuonna tapahtunut ja yhdessä me selviämme ensi vuodestakin, KIITOS<3!


Kiitos myös teille lukijoille, jotka ovat tulleet minulle juttelemaan. Teitä on kertynyt tämän vuoden aika reilusti yli 100 (:! Toivon, että tulette myös vastaisuudessa kertomaan kuulumisianne ja murheitanne. Voimia teille kaikille!







 HYVÄÄ UUTTAVUOTTA 2014! TEHDÄÄN TÄSTÄ VUODESTA YHDESSÄ MAHTAVA!